Hattaraa ja aromaterapiaa

Hei ihana lukijani, 

niin se taas nopsaan kesä vierähti, syksy tulee ja on myös tervetullut. Kesäloma on mennyt suurelta osin luonnon keskellä, Naantalin saaristossa sekä Hämeenkankaalla, sisältäen yhden päivän urbaanin Tampere-kokemuksen, mihin sitä ei lapsen onnen vuoksi taipuisi. Ja Särkänniemestä löytyi ihana nurkkaus josta näkyi upeasti Näsijärven ylle, joten kyllä sielläkin kelpasi olla. 

Pohdiskelin tässä sitä, miksi jopa lomalla on vaikeaa lyödä lukkoon vaikka hyvän ystävän tapaamista. Tai johonkin mahtavaan konserttiin tai koulutukseen, näyttelyyn, teatteriin, mielenkiintoiselle kurssille osallistumista. Tai ei se päivämäärän lukkoon lyöminen ole vaikeaa, mutta sitten kun ajankohta alkaa lähestymään, niin samalla tulee yhdeksän muuta vaihtoehtoa siihen päivään, jotka täytyykin hoitaa juuri samalla hetkellä. Tai sitten keho alkaa oireilla psykosomaattisesti. Varsinkin nuorempana tällainen oireilu oli yleistä, koska lupauduin liian usein kaikenlaisiin kekkereihin, myös sellaisiin, joista en yhtään oikeasti nauttinut. Nämä on karsiutuneet vuosien saatossa jo kokonaan. Nykyisin psykosomaattista oireilua saattaa silti esiintyä, mutta se johtuu siitä että olen kuormittanut itseäni eikä kalenteriini yksinkertaisesti mahdu mitään.

Tänä kesänä olen sentään vähän ehtinyt tavata ystäviä ja käydä myös itselle tärkeissä tapahtumissa. Nämä ovat kuitenkin tapahtuneet parin, kolmen päivän varoitusajalla ja se on ehkä se ydin. Kun ei liikaa ehdi valmistautua, on jotenkin helpompi lähteä liikkeelle. 

Vaikuttavin, ehdottomasti mielenkiintoisin kokemus kesältä on elokuun alun tapahtuma. Olen ollut jo nuorena parikymppisenä hyvin kiinnostunut shamanismista. Shamanismi ja  psykologia, varsinkin 90- luvun vallalla olleet psykoanalyyttiset teoriat kulkevat tietyllä tavalla mielestäni käsi kädessä, ja koin molemmat jo nuorena erittäin kiehtovana. 

Heinäkuun lopussa sain kuulla, että Sammattiin on tulossa perulainen shamaani, perulaisen shamaanikoulun perustaja ja pääopettaja Don Maestro Alejandro Apaza. Tuttavani kysyi, haluaisinko lähteä mukaan. Luin viestin moneen kertaan, kyyneleet nousivat silmiin ja nousevat nytkin. Olin hyvin otettu, kertakaikkisen otettu. Tietysti halusin lähteä! Ainutkertainen tilaisuus, tämä Paqo, joksi Perussa shamaaneja kutsutaan, oli  Suomessa ensimmäistä kertaa ikinä, ikiaikaisen opin tuojana.

Lähdin viestin saatuani pienelle juoksulenkille. Kyyneleet valuivat pitkin, koin kiitollisuutta kaikessa konkreettisuudessaan. Vierastan oikeastaan sanaa kiitollisuus, jotenkin se on  kulunut jokapäiväinen sana, varsinkin somessa tulee vastaan usein, siihen liittyy vaatimuksia, harjoituksia, jotain mielestäni kovin suorittavaa. Ja olen sellaisesta eri mieltä. Sinä ja minä kyllä osaamme tuntea kiitollisuutta kun universumi siihen tarjoaa mahdollisuuden. Mutta en nyt itsekään keksi parempaa sanaa siihen, toinen sana ehkä olisi lahja, että olen saanut lahjan, että ympärillä on ihmisiä jotka osaavat nähdä mitä tarvitsen ja mihin mielenkiintoni todella haluaisin kohdistaa. Olen ihmisenä hyvin perhekeskeinen, luonnollistakin tietysti, että perhe on kaikki kaikessa, mutta nämä irtiotot, yhdenkin päivän irtiotot oikeaan suuntaan ovat aivan hirvittävän tärkeitä.

Tämä perulainen Paqo oli kovin vaikuttava. Hänen energiansa tuntui huoneessa välittömästi. Don Maestro on yli 70-vuotias, sukunsa ja kylänsä viimeinen shamaani,  joka asuu noin 4000 metrin korkeudessa vuorilla Andeilla. Jo peruskoulussa meille on opetettu asioita, joista paljon puhuttiin, vaikkei muistin tai oppimisen takia tarvitse kerrata välttämättä Etelä-Amerikan  historiaa, se välittyi ja totta kai kosketti. Miten espanjalaiset 1500-luvulla valloittivat ja orjuuttivat alkuperäiskansoja, joista osa pakeni vuorille pakoon, ja ne jotka menivät pakoon säästyivät. Nämä Inkat asuivat satoja vuosia vuoristossa luolissa. Tällä hetkellä on kahdeksan kylää jäljellä. 

Don maestro avasi meille paljon sitä, millainen heidän maailmankatsomus on, miten kaunis ja tietyllä tavalla yksinkertainen, maailma jossa kaikki on  täydellisesti yhteydessä kaikkeen. Yksinkertaistaen: puu, siinä on juuret: maailma jota emme näe, näkyvä osa, runko: elämä tässä ja nyt, näkyvä osa, ja sitten oksat ja lehdet: maailma ylhäällä, tähdet, aurinko, universumi.

Tärkeää on olla yhteydessä ylöspäin, kunnioittaa kaikkea ympärillä olevaa, on kysessä sitten ihminen, eläin, kasvi tai kallio. Kaikessa ympäröivässä on energia. Ja nyt on pakko tähän väliin kertoa että tein keväällä yliopistossa tutkimusta jossa kahden naulan kanssa saimme sähköä perunasta. Kaikessa on energia, myös asioissa joita emme näe. Tai sanotaan vaikka näin että perunan energiaa en ole ennen ajatellut. 

Olen hyvin vihreä tällä polulla ja siksi haluan lukea asioista. Esimerkiksi fyysikko, filosofian tohtori Johanna Blomqvist on tehnyt vaikutuksen kirjallaan. Etsin vieläkin analyyttistä tietoa, mutta ymmärrän energioiden vaikutuksen, koska olen saanut siitä kokemuksia työni kautta. Matkalla Sammattiin otin kimppakyytiin ihmisen joka työkseen kouluttaja, psykologi, kansainvälisesti tunnettu henkilö, ja hän avasi minulle paljon. Olen siitäkin niin kiitollinen, miten juuri hän istahti etupenkilleni ja alkoi kertoo elämäntarinansa. Wow.

Miksi kirjoitan tätä, siksi että perulaiset tekivät aivan hirveän ison vaikutuksen. Heillä oli mukana niin hienoa energiaa ja sain siitä kosketuksen. Koin yhden päivän aikana paljon ja kokemus oli antoisa ja puhdistava. Seuraavaksi päiväksi suunniteltu juoksulenkki jäi tekemättä, suuntauduin sen sijaan kävellen muutamiksi päiviksi kauniiseen luontoon. 

Mutta itse iso asia ja huolenaiheeni on, mitä voi tehdä, mitä yksittäisenä ihmisenä voin tehdä näiden intiaanien, alkuperäiskansojen hyväksi. Inkat on Perussa tunnustettu vasta 50 vuotta sitten. 50 vuotta sitten. Minä itse täytän 50 tänä vuonna. En pysty ymmärtämään asiaa, että minä tässä kaikessa etuoikeutetussa asemassa valkoisena ihmisenä olen saanut elää 50 vuotta, vasta näin lyhyen ajan kokonainen kansa on saanut tunnusta. Niin epäreilua, niin epäreilua, ja nämä tämä Inka-heimo, heidän nuoremmat sukupolvet haluavat nyt lähteä kaupunkeihin, ja Perun pääkaupunki, Lima, amerikkalaistuu myös kovaa vauhtia. 

Miten tämä kerrassaan ainutkertainen, kiehtova ja kaunis maailmankatsomus säilyy ja miten sitä voidaan ammentaa eteenpäin. Alejandro on nyt lähtenyt maailmalle kertomaan asiasta, mutta paljon on tehtävää. Ja luonto. Perulaiset kertoivat, että heillä ei ole enää vettä, joissa jossa kalat voisivat elää. Luonto ei ole enää puhdas. Ostin ihanan käsityönä tehdyn käsilaukun, vähän koruja, tiedän että se raha menee lyhentämättömänä heille. Mitä muuta voisin tehdä? Miten voisin tukea heitä?  Kulutusta ylipäätään olen rajoittanut todella paljon, varsinkin matkustuksen tarpeellisuutta lentokoneella. Pitääkö päästä lentokoneella lomalle vuosittain?  Heräsin vasta muutama vuosi sitten tähän. 

Mitä vielä voisin tehdä? Alkuperäiskansat ympäri maailmaa ovat sorrettuja, ja edelleen myös Perun inkat sitä kohtaavat, rasismia. Maailma muuttuu sallivammaksi kun itselle vieraat asiat tulevat tutummiksi.

Samanismi oli kiehtova, ehkä vähän jännittävääkin asia varsinkin 20 -vuotiaana, mutta kun nyt olin tuolla tilaisuudessa, koin tietyllä tapaa erittäin jännittäviä energioita mutta siinä ei ollut mitään, ei mitään sellaista pelottavaa mystiikkaa joksikin ehkä 20-vuotiaana kuvittelin shamanismia. Päin vastoin, siinä oli paljon kaunista, puhdasta, valoisaa ja värikästä olemista. Rauhallista ja puhdistavaa, kiitollista. Ja ajatus siitä, että tällainen parantava shamismi ohjautuu tähän tietoiseen, näkyvään maailmaan, tuohon kohtaamiseen ei liittynyt mitään tajuntaa laajentavia kasveja tms, enkä ole itse niihin perehtynyt, eivätkä ne kiehdo. Enemmän resonoi se läsnäolo, tässä ja nyt.

Olen kovin kiitolllinen maailmankaikkeudelle, että ympärillä on juuri ne ihmiset, jotka ovat. 

Ihanaista viikon alkua sinulle ja jos tämä aihe resonoi, ehkä Hattara voisi tehdä jotain. Vinkkaathan kiinnostuksestasi, whatsapp, sähköposti tai some ovat hyviä kanavia.

Ja vielä tähän vähän teoriaa, jota selvitin tekoälyn avulla, joka itseäni kiehtoo, toivottavasti tämä inspiroi. Kuitenkin tässä on mainittu asioita, joita tuolla tapahtumassa ei käsitelty, Eli se alitajunta, tiedostamaton, sinne ei pyritä, vaan ajatus on auttaa ihmistä näkyvässä maailmassa, ei uida syvään päätyyn eikä velloa siellä. Auttajan täytyy tietää mitä omassa syvässä päädyssä, omassa sellaisessa, mutta autettava opetetaan uimaan siellä matalassa päässä. Voisiko sen näin sanoa.

Perulaisessa, inkojen shamanismissa ja psykoanalyyttisessa teoriassa on mielenkiintoisia yhteneväisyyksiä, vaikka ne ovat lähtöisin hyvin erilaisista kulttuurisista ja historiallisista taustoista. Tässä joitakin näiden traditioiden yhtymäkohtia:

1. Sisäisen ja ulkoisen maailman ymmärtäminen

• Inkojen shamanismi: Inkojen shamaanit näkevät maailman monitasoisena, jossa on fyysinen taso sekä henkinen taso. He uskovat, että kaikki maailmankaikkeuden osat ovat yhteydessä toisiinsa, ja että ihmiset voivat kommunikoida henkien ja luonnonvoimien kanssa rituaalien ja seremonioiden avulla.
• Psykoanalyysi: Sigmund Freudin psykoanalyysi korostaa tietoisen ja tiedostamattoman mielen vuorovaikutusta. Unet, fantasiat ja tiedostamattomat halut ovat keskeisiä elementtejä, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ja mielentilaan.

2. Symbolien ja rituaalien merkitys

• Inkojen shamanismi: Rituaalit ja symbolit ovat keskeisiä inkojen shamanistisissa käytännöissä. Esimerkiksi ayahuasca-seremonioissa käytetään kasvipohjaisia lääkkeitä tietoisuuden muuttamiseen ja yhteyden luomiseen henkimaailmaan.
• Psykoanalyysi: Symbolit ja rituaalit ovat myös tärkeitä psykoanalyyttisessa teoriassa. Freudin mukaan unet ovat “kuninkaallinen tie tiedostamattomaan”, ja unien tulkinta on tärkeä osa terapiaa. Rituaalit voivat heijastaa tiedostamattomia toiveita ja pelkoja.

3. Parantaminen ja transformaatio

• Inkojen shamanismi: Shamaanit toimivat parantajina, jotka käyttävät seremonioita ja henkisiä matkoja parantaakseen sairauksia ja epätasapainoa. He uskovat, että parantuminen vaatii yhteyden luonnon ja henkien maailmaan.
• Psykoanalyysi: Psykoanalyysi pyrkii “parantamaan” mielen epätasapainoa tuomalla tiedostamattomia prosesseja tietoisuuteen. Terapeutin ja potilaan välinen suhde on tärkeä osa tätä parantumisprosessia, ja tavoitteena on auttaa potilasta saavuttamaan syvempi ymmärrys itsestään ja ratkaisemaan psykologiset konfliktit.

4. Matka ja henkinen kasvu

• Inkojen shamanismi: Shamaanin rooli on opastaa yksilöitä henkisillä matkoilla, joiden tarkoituksena on saavuttaa korkeampi tietoisuuden tila ja yhteys universumin voimiin. Näiden matkojen kautta yksilöt voivat löytää syvemmän merkityksen elämälleen.
• Psykoanalyysi: Psykoanalyysi nähdään usein “matkana itseensä”, jossa yksilö käy läpi introspektiivisen prosessin ymmärtääkseen syvällisemmin omia ajatuksiaan, tunteitaan ja käyttäytymismallejaan. Tämä matka kohti itsetuntemusta voi johtaa henkiseen kasvuun ja hyvinvointiin.

5. Tietoisuuden muuttaminen

• Inkojen shamanismi: Shamaanit käyttävät erilaisia tekniikoita, kuten rituaaleja, kasvilääkkeitä ja meditaatiota, muuttaakseen tietoisuuden tilaa ja saavuttaakseen yhteyden henkimaailmaan.
• Psykoanalyysi: Psykoanalyyttiset menetelmät, kuten vapaa assosiaatio ja unien tulkinta, pyrkivät muuttamaan tietoisuuden tilaa tuomalla tiedostamattomia ajatuksia ja tunteita tietoisuuteen.

Vaikka nämä traditiot ovat erillään toisistaan kulttuurisesti ja historiallisesti, ne jakavat yhteisiä piirteitä syvällisen itsetuntemuksen, symboliikan ja henkisen parantamisen tavoittelussa.