Kesä on taas mennyt vauhdilla. Toppuuttelen itseäni sillä, että sehän on vielä HEINÄKUU. Iltaisin täällä kesämökillä paras todiste siitä, on korvia hivelevä heinäsirkkojen konsertto iltamyöhäisellä. Se on niin rentouttavaa, jopa puuduttavaa sirkutusta. Ehkäpä juuri siksi, nyt kun sen aika on, loppukesästä, iskee tajuntaan tietoisuus siitä, että nyt jos koskaan on syytä heittää aivot narikkaan ja antautua loman hellittäväksi, kun sitä kerran on vielä jäljellä.
Olen aina ollut Viimetinkaan-ihminen. Muistan lukiovuosilta, pänttäsin vasta viimeisinä tunteita ja päivinä kirjoituksiin kun toiset olivat lukeneet jo viikkoja. Join kahvia yöt läpeensä, ja yritin kahlata hetkessä materiaalit läpi. Tiesin saavuttavani asetetut tavoitteeni juuri rimaa hipoen tällä tyylillä. Olin lopen uupunut kokeissa ja nukahdinkin niin englannin kuin myös ruotsinkielen kuunteluosioissa. Yksi luokkakaverini ei ollut äidinkielen ainetta kirjoittaessaan päässyt kunnolla alkuun. Katseli omien sanojensa mukaan kauhunsekaisin tuntein, kun kaikilla muilla kynä sauhusi eikä keksinyt mitään, mistä alkaa. Loppujen lopuksi oli katse osunut minuun. Tuo nukkuu! Tuo vielä nukkuu, ei siis mitään hätää. Viimetinkaan-ihminen siis helpotti yhden abiturientin oloa ja me molemmat suoriuduimme osiosta vielä harvinaisen hyvin. Saako tästä pisteitä?
Tuo viheliäinen viimetinkaan jättäminen pätee kaikkeen. Maksan laskut silloin kun on pakko, en päivääkään ennen. Joskus päivämäärä menee umpeen ja maksan sitten myös perintäfirman laskut. Lähetin viime veroilmoituksen vikana määräpäivänä kello 23:55 – otti päähän, koska en saanut koneella istumisen vuoksi unta ja herätys oli 6:00 – mutta oma vika, viimetinkaan sitten ehdin töihin ja ehkä ensi vuonna sitten aiemmin. Heh, niin varmaan.
Jos voit tehdä sen vasta huomenna, tee se huomenna – motto sopii jollekin, mutta en suosittele sitä. Tiedän miten autuasta on vain olla, jos on kerrankin hoitanut jonkun asian ajoissa.
Välilä toivon, että pääsisin tästä luonteenpiirteestä ja kerran, huom. sen yhden kerran, kevättalvella, hoidinkin alta ”ylimääräisiä” asioita niin, että sain huolettomana viipotella menemään pari kuukautta. Se oli vapauttavaa ja rentouttavaa.
Tänään tiesin, että paperitöitä on tehtävä. Ja avasin tietokoneen. Lupasin itselleni, että saan kirjoittaa sitten, kun pakolliset on tehty. Nyt ne on tehty. Ihanaa, aioin rentoutua viimeiset lomapäivät ihan oikeasti. Olisin voinut tehdä samat asiat jo kuukausi sitten ja olla huoleton. Ei, en olisi. Koska olen minä.
Ehkä viime hetken suhtautumiseni kulkee käsi kädessä myös muihin asioihin suhtautumisen kanssa. Elän mahdollisuuksien mukaan päivän kerrallaan, yritän olla murehtimatta liikaa tulevaa, enkä varsinkaan halua märehtiä menneissä. Siis jos kyse on kuormittavista asioista. Monet ystävistäni ovat myös ex-tempore-porukkaa, koko kesän näkemiset, joita onkin tänä kesänä ilokseni ollut yllättävän paljon, on taidettu sopia samana päivänä.
Mitä tulee työkuvioihin, ne nyt tietysti tulee hoitaa mahdollisuuksien mukaan ajoissa. Onnekseni näin. Tänään kurkkasin katsomassa, miltä syksy näyttää kansalaisopiston osalta. Olen innostunut ja erittäin iloinen siitä, että Aromaterapian perusteet- kurssi on nyt sekä Turun suomenkielisen työväen opiston, että Paraisten työvaenopiston, kombin, listoilla. Nyt vain täytyy pitää sormet ja vähän varpaatkin ristissä, jotta näihin tulisi tarpeeksi opiskelijoita. Ilmoittautuneita on jo, jee!!
Kurssilla opiskellaan mm. sitä, mitä on aromaterapia ja eteeriset öljyt. Syvennytään tarkemmin tiettyihin öljyihin ja niiden käyttöalueisiin. Miten aromaterapian avulla voi hoitaa itseä ja läheisiä. Mistä tietää, mikä eteerinen öljy on aito ja mikä ei, miten niitä voi turvallisesti käyttää ja minne asti niiden historia juurtuu.
Aromaterapiaa kouluttaessani pyrin myös tutustuttamaan opiskelijat tieteelliseen lähestymistapaan, eteerisistä öjyistä on tehty todella paljon tieteellisiä tutkimuksia. Suomessa Helsingin yliopistossa tehdään uraa uurtavaa tieteellistä tutkimusta eteerisistä öljystä farmakologian laitoksella.
Tieteellisyyden lisäksi tärkeää on kokonaisvaltainen hyvinvointi ja koska olen saanut harjoittaa aromaterapeutin ammattia nyt kaksi vuotta, kokonaisuudessaan sen parissa olen työskennellyt kohta neljä vuotta, olen saanut hoitaa ja hieroa satoja asiakkaita. Yksilöllinen lähestymistapa on ykkösasia, jokainen asiakas on erityistapaus, jokainen päivä on asiakkaalla myös erilainen. Samoin hoidoissa käytettävät eteeriset öljyt. Aidossa eteerisessä öljyssä täytyy olla tietyt tuoksumolekyylit ja ne täytyy olla viitearvojen sisällä. Suomessa kasvavassa Aidossa laventelissa ( Lavandula Angustifolia ) ei luonnollisestikaan ole samoja molekyylejä kuin Ranskassa kasvavassa, mm. maaperä, korkeus merenpinnassa, valo ja lämpö vaikuttavat kasvin ominaisuuksiin.
Ja jos yhtään olet tutustunut viineihin, tiedät että vuosikertaviinit ovat arvostetumpia kuin nk. vakioviinit. Tämä on helppo vertaus ja ymmärrät, että kuten rypäleet, niiden laatu vaihtelee, myös eteerisissä öljyissä käytettävien kasvien laatu vaihtelee. Siksi ei voi sanoa, että esimerkiksi tiety laventeli sopii ominaisuuksiensa vuoksi jollekin. Meillä oli täällä saaressa juuri ihana sukulaistyttö, joka ihastui Frantsilan laventeliin. Minulla oli laventelia 10 millin pullo ja 30 millin pullo.
Sukulaistytön nenä ihastui 30 millin pullossa olevaan laventeliin. Mutta kun toin tuoksutettavaksi 10 millin pullon, se ei ollutkaan mieleen. Miksi näin? Nämä öljyt olivat eri vuosikertaa. Vaikka ne olisivat tismalleen samalta alueelta, mutta eri vuosina, öljy ei ole sama.
Aromaterapian perusteet-kurssilla pääset tutustumaan analyyseihin, joita tehdään kaasukromatografisilla menetelmillä. Tämä analyyttinen menetelmä kertoo, mitä komponentteja eteerinen öljy sisältää.
Kurssista on tulossa tiivis ja hyvin informatiivinen paketti, toivon, että jää aikaa myös vuorovaikutukselle, joka on tietysti myös tärkeää, varsinkin uutta oppiessa.
Jos jäit miettimään, tämä kiinnostaa, täältä pääset ilmoittautumaan kursseille, jotka ovat myös erittäin kohtuuhintaisia ja minulle voi aina lähettää viestiä tai soitella lisätietoja tarvitessa: pikkuhattara@gmail.com / +358 40 130 6099
Nyt lähden kuuntelemaan heinäsirkkojen ääntä ja toivon sinulle hempeää heinäkuun loppua.
Lempein terveisin,
Emmi
